Olet siellä missä työskentelet
Ennen ajattelin, että tyyli on jotain mitä kehitetään sisältäpäin – että opiskelet vaikutteesi, harjoittelet käsityötäsi ja lopulta taiteellinen äänesi nousee esiin valmiina. Ja tietyssä määrin se on totta. Mutta sitä en ymmärtänyt ennen kuin aloin työskennellä useassa kaupungissa, kuinka paljon ympäristö muokkaa tekemääsi taidetta – tiedostitpa sen tai et.
Siitä lähtien kun aloin jakaa aikani Helsingin, Amsterdamin ja Berliinin välillä, työni on kehittynyt tavoilla joita en koskaan suunnitellut. Jokaisella kaupungilla on oma kuvakielensä, oma muotoilukulttuurinsa ja oma energiansa. Ja joka kerta kun vietän viikkoja jossain näistä paikoista, tunnen sen tihkuvan käsiini. Piirtämäni viivat alkavat muuttua. Sommitelmat joihin tartun vaihtuvat. Jopa tapa jolla lähestyn tyhjää ihoa tuntuu erilaiselta sen mukaan, missä kaupungissa aamulla heräsin.
En pakota tätä. Olen oppinut ottamaan sen vastaan.
Helsinki: kun vähemmästä tulee kaikki
Helsinki on kotipesäni, ja sen vaikutus työhöni on syvin. Jos olet viettänyt aikaa Suomessa, tiedät että täkäläinen muotoilukulttuuri rakentuu pidättyvyydelle. Puhtaat linjat. Toimiva kauneus. Syvä kunnioitus negatiivista tilaa kohtaan. Sen näkee arkkitehtuurissa, huonekaluissa, siinä miten ihmiset pukeutuvat – jopa siinä miten keskustelut rakentuvat. Mitään ei tuhlata, kaikella on tarkoitus.
Se ajattelutapa on kudottu ohutviivatyöhöni perustavalla tasolla. Kun työskentelen Helsingissä, suunnitelmani ovat riisutumpia. Huomaan poistavani elementtejä sen sijaan että lisäisin niitä, ja kysyn onko jokainen viiva todella tarpeen. On olemassa suomalainen suhtautumistapa – ei ihan minimalismia vaan pikemminkin vastenmielisyyttä ylenpalttisuutta kohtaan – jota kannan mukanani silloinkin kun työskentelen muissa kaupungeissa.
Helsinkiläiset asiakkaani vahvistavat tätä. He tulevat yleensä hyvin pohdittujen ideoiden ja selkeän näkemyksen kanssa. Konsultaatiot ovat suoraviivaisia ja keskittyneitä. Harvoin pyydetään tekemään jostain isompaa tai täydempää. Sen sijaan keskustelu koskee yleensä tarkkuutta: "Voisiko tämän viivan tehdä ohuemmaksi?" tai "Entä jos jätettäisiin tähän enemmän ihoa näkyviin?" Se jatkuva veto kohti hiomista on tehnyt minusta paljon kurinalaisemman artistin.
Helsinki opetti minulle, että viivojen välinen tila merkitsee yhtä paljon kuin viivat itse.
Se ohutviiva- ja designtatuointityö josta minut tunnetaan syntyi Helsingissä. Kaupunki ei vain vaikuttanut tyyliini – se loi sille perustan. Jokaisessa tarkassa ja hennossa työssä jonka teen, työskentelinpä missä tahansa, on Suomen sormenjäljet.
Amsterdam: lupa olla rohkea
Jos Helsinki on pidättyvyyttä, Amsterdam on vapautumista. Kun tein siellä ensimmäisen vierailuni, minua hätkähdytti kuinka visuaalisesti äänekäs kaupunki on. Ei kaoottisella tavalla vaan itsevarmalla. Katutaide, muoti, arkkitehtuuri joka sekoittaa vuosisatojen historian anteeksipyytelemättömään nykyaikaan. Amsterdam ei kuiskaa. Se puhuu täydellä äänellä ja luottaa siihen että kuuntelet.
Se energia näkyy amsterdamilaisessa työssäni lähes välittömästi. Siellä ollessani suunnitelmani rohkaistuvat. Käytän voimakkaampia kontrasteja. Black and grey -realismityöni saavat lisää draamaa – syvempiä mustia, korostuneempia valokohtia, sommitelmia jotka vaativat huomiota sen sijaan että hiljaa kutsuisivat. On kuin kaupunki antaisi minulle luvan viedä asioita pidemmälle kuin normaalisti veisin.
Amsterdamin asiakaskunnalla on tässä iso rooli. Kaupunki vetää ihmisiä ympäri Eurooppaa ja kauempaakin, ja se kansainvälinen sekoitus luo asiakaskunnan, joka on uskomattoman monipuolinen maultaan ja odotuksiltaan. Yhden päivän aikana voin tatuoida hennon kasviaiheen paikalliselle suunnittelijalle, dramaattisen hihan osan vierailevalle muusikolle ja rohkean geometrisen työn jollekin joka lensi Barcelonasta varta vasten tätä aikaa varten.
Se kirjo pakottaa monipuolisuuteen tavalla joka eroaa Helsingistä. Suomessa kaistani on määritellympi – asiakkaat tulevat luokseni nimenomaan vakiintuneen tyylini takia. Amsterdamissa asiakkaat tulevat luokseni ja sitten haastavat minut. He tuovat referenssejä joita en olisi itse löytänyt. He ehdottavat tyyliyhdistelmiä joita en olisi harkinnut. Osa innovatiivisimmista töistäni on syntynyt amsterdamilaisissa sessioissa, joissa asiakkaan näkemys haastoi minut yhdistämään lähestymistapoja jotka normaalisti pitäisin erillään.
Yksi vaikutus jonka voin jäljittää suoraan Amsterdamiin on tapani lähestyä isompien töiden sommittelua. Hollantilaisessa taiteessa on perinne – ja sen tuntee kaikkialla kaupungissa, Rijksmuseumista katumaalauksiin – dramaattisesta, melkein teatraalisesta asettelusta. Vahvat painopisteet, rohkea rajaus, kerronnan tuntu yhden kuvan sisällä. Olen alkanut soveltaa sitä ajattelua isompiin tatuointisommitelmiini, etenkin realismityössä, ja se on tuonut töihini tarinallisuutta jota niissä ei ennen ollut.
Berliini: epätäydellisyyden kauneus
Ja sitten on Berliini. Berliini on erilainen kuin mikään muu paikka jossa olen työskennellyt, ja sen vaikutus taiteeseeni on vaikeinta pukea sanoiksi mutta ehkä tärkein.
Berliinin luova kulttuuri rakentuu raakuudelle. Kaupunki kantaa historiaansa avoimesti – muurin arvet, uusiokäytetyt teollisuustilat, katutaiteen ja julistekerrosten peittämät pinnat. Täällä on estetiikka, joka arvostaa aitoutta viimeistelyn edellä ja ilmaisua täydellisyyden edellä. Ei niin etteikö Berliini välittäisi laadusta – välittää ehdottomasti. Mutta se määrittelee laadun toisin. Työn ei tarvitse olla virheetön ollakseen vaikuttava. Joskus juuri epätäydellisyys tekee siitä vaikuttavan.
Se ajattelutapa on ollut työlleni aidosti mullistava. Ohutviivasta ja tarkkuudesta ponnistavana kasvoin arvostamaan puhdasta toteutusta melkein kaiken muun yli. Berliini haastoi sen. Ei tekemällä minusta huolimatonta – välitän edelleen syvästi teknisestä laadusta – vaan näyttämällä että löysyydessä, orgaanisessa virtauksessa ja siinä että antaa työn tuntua elävältä eikä insinöörimäiseltä on kauneutta.
Berliini opetti minut lopettamaan jokaisen tatuoinnin kohtelemisen teknisenä harjoituksena ja alkamaan kohdella osaa niistä keskusteluina käteni ja ihon välillä.
Erityisesti peittotyöhöni Berliini on vaikuttanut vahvasti. Kaupungin muutoksen eetos – se että otetaan jotain vaurioitunutta tai vanhentunutta ja tehdään siitä osa jotain uutta ja elinvoimaista – istuu täydellisesti peittoprosessiin. Berliinissä aloin lähestyä peittotöitä vähemmän korjauksina ja enemmän kehityskulkuina. Vanha tatuointi ei ole virhe joka pitää pyyhkiä; se on kerros jatkuvassa tarinassa. Se kehyksen vaihto on syventänyt peittokonsultaatioitani ja tehnyt tuloksista merkityksellisempiä.
Berliiniläiset asiakkaat ovat kolmen kaupungin seikkailunhaluisimpia. He välittävät vähemmän trendeistä ja ovat kiinnostuneempia jostain joka tuntuu ainutlaatuisen omalta. He tuovat referenssiksi arkkitehtuuriluonnoksen, elokuvan pysäytyskuvan, sivun zinestä tai valokuvan rapistuvasta rakennuksesta jonka ohi kulkevat joka päivä. Referenssit itsessään ovat usein epätavallisia, mikä työntää suunnitelmiani alueille joita en itse tutkisi.
Missä vaikutteet menevät päällekkäin
Kiinnostavinta näiden kaupunkivaikutteiden imemisessä ei ole se miten ne pysyvät erillään – vaan se miten ne sekoittuvat. Nykyinen tyylini, jos pitäisi rehellisesti kuvailla, on kaikkien kolmen kaupungin samanaikainen keskustelu.
Suunnittelen työn, jossa on Helsingin tarkkuus viivatyössä, Amsterdamin rohkeus sommittelussa ja Berliinin raakuus pintakäsittelyssä. Black and grey -realismityössä voi olla se puhdas tekninen perusta jonka rakensin Suomessa, se dramaattinen kontrasti jonka kehitin Amsterdamissa ja se orgaaninen, hieman epätäydellinen laatu jonka opin syleilemään Berliinissä.
En suunnittele tätä sekoittumista. Se tapahtuu luonnostaan kun liikun kaupunkien välillä ja kannan kunkin paikan vaikutteen seuraavaan. Helsinkiläinen asiakas voi saada työn, joka heijastelee hienovaraisesti jotain mitä näin Kreuzbergin seinällä kaksi viikkoa aiemmin. Berliiniläinen asiakas voi saada suunnitelman, jonka tarkkuutta helsinkiläinen työskentelyni teroitti. Ristipölytys on jatkuvaa, ja se tekee mielestäni työstäni minun näköistäni eikä yhdenkään yksittäisen kaupungin tyylin näköistä.
Asiakkaat kussakin kaupungissa
Tuolissani istuvat ihmiset ovat yhtä lailla osa tätä tarinaa kuin kaupungit itse. He tuovat ideat, haastavat oletukseni ja päättävät lopulta mikä päätyy pysyvästi heidän iholleen.
Helsinkiläiset ovat suunnittelijoita. He ovat usein miettineet tatuointiaan kuukausia tai jopa vuosia ennen varaamista. He tulevat tietäen tarkalleen mihin sen haluavat, suunnilleen minkä kokoisena ja selkeä estetiikka mielessä. Nämä sessiot ovat keskittyneitä ja rauhallisia, ja tulokset ovat yleensä hyvin hiottuja.
Amsterdamilaiset ovat yhteistyökumppaneita. He tulevat idean kanssa mutta haluavat rakentaa sen yhdessä. Konsultaatio on luova keskustelu, ja lopullinen suunnitelma näyttää usein melko erilaiselta kuin alkuperäinen konsepti. Nämä sessiot ovat energisoivia, koska niissä on aito yhdessä luomisen tuntu.
Berliiniläiset ovat jokereita, ja sanon sen suurella hellyydellä. He tulevat todennäköisimmin epätavallisen konseptin kanssa, ovat avoimimpia luovalle tulkinnalleni ja valmiimpia menemään jonnekin odottamattomaan. Osa portfolioni Instagramissa eniten huomiota saaneista töistä syntyi berliiniläisissä sessioissa, joissa asiakas käytännössä sanoi: "Luotan sinuun – yllätä minut."
Matkustaminen luovana käytäntönä
Olen alkanut ajatella matkustamista näiden kaupunkien välillä en vierailutyön logistisena pakkona vaan luovana käytäntönä sinänsä. Fyysinen liikkuminen erilaisten ympäristöjen välillä estää työtäni pysähtymästä tavalla johon mikään muu ei pysty.
Kun pysyt yhdessä paikassa, visuaalinen ruokavaliosi pysyy samana. Näet samat kadut, samat rakennukset, saman valon. Aivot mukautuvat siihen ja lakkaavat huomaamasta. Mutta kun laskeudut uuteen kaupunkiin muutaman viikon välein, silmäsi nollautuvat. Alat taas nähdä – oikeasti nähdä – ne muodot, pinnat ja sommitelmat jotka ovat kaikkialla ympärilläsi. Ja se näkeminen ruokkii suoraan työtä.
Pidän puhelimessani visuaalista päiväkirjaa, pelkkiä kuvia asioista jotka jäävät silmään kussakin kaupungissa. Varjo helsinkiläisellä jalkakäytävällä. Väriyhdistelmä amsterdamilaisen kanaalitalon julkisivussa. Pinta berliiniläisen tehtaan seinässä. Mikään näistä ei ole tatuointireferenssi millään ilmeisellä tavalla, mutta ne kaikki ruokkivat sitä kuvasanastoa, josta ammennan kun istun suunnittelemaan.
Se artisti, joksi olen tulossa
En usko että olisin tänään se tatuoija joka olen, jos olisin pysynyt yhdessä kaupungissa. Helsinki teki minusta tarkan. Amsterdam teki minusta rohkean. Berliini teki minusta uskaliaan. Yhdessä ne ovat muovanneet tyylin, jota en olisi voinut suunnitella tai ennustaa – tyylin joka kehittyy jatkuvasti, koska sitä ruokkivat vaikutteet muuttuvat koko ajan.
Jos toivon muiden artistien ottavan tästä yhden asian mukaansa, se on tämä: ympäristösi ei ole vain työsi tausta. Se on siinä aktiivinen osallistuja. Vaihda ympäristöäsi, vaikka väliaikaisesti, niin taiteesi muuttuu. Ei siksi että yrittäisit, vaan koska et voi sille mitään. Kaupungit joissa työskentelet jättävät sinuun jälkensä yhtä varmasti kuin sinä jätät jälkesi tuolissasi istuviin ihmisiin.
Helsinki, Amsterdam, Berliini – jokainen on muokannut minua. Ja odotan innolla, mitä seuraava kaupunki tuo mukanaan.